Kann-la, sa va èd anou fé nout l’avnir !
Matant Zélida la ékrir Justin :
Mon shèr nové, mon spès salté, rouj-de-fon dovan l’éternité,
Si mi konpran bien, sé kann koméla zot l’apré vanté. Kann lé si, kann lé la, i pé fé sosi, i pé fé sola. Poitan, vi koné bien, konm out momon, moin la travay dann karo kann é promyé l’opinyon moin nana dsi li, sé ké li sé in kiltir pénib. Ou i dépay ali, li koup aou san ménazman. Ou i koup avèk out gran kouto, divé i antèr dann out po, dann out shèr. Ou i transport sa par paké pou sharj sharèt ou (…)
